Näin selätät uuvuttavan kaamosmasennuksen

Pexels/ Tom Fisk

Pohjoismaissa tiedetään, mitä kaamosmasennus tarkoittaa. Oireet muistuttavat masennusta ja niitä ilmaantuu ihmisille lievempänä tai kovempana syys-helmikuun välisenä aikana. Kaamosmasennus tai kaamosoireilu johtuvat luonnonvalon vähenemisestä. Oireet voivat olla esimerkiksi monille tuttua väsymystä ja makeanhimoa. 

Jonkinlainen kaamosoireilu on suomalaisille hyvin tavallista pimeinä vuodenaikoina. Arviolta 20-30 prosenttia väestöstä kärsii kaamosoireista. Ne ovat pahempia pohjoisessa kuin etelässä asuville.

“Moni saa pimeään vuodenaikaan lieviä ja hallittavissa olevia kaamosoireita. Sitten diagnosoitava kaamosmasennus on erikseen ja se on paljon harvinaisempi”, sanoo Mielenterveyden keskusliiton verkkokuntoutussuunnittelija Päivi Tonteri. Sitä sairastaa vain 1-2 prosenttia väestöstä. 

Kesällä (toukokuusta elokuuhun) kaamosmasennuksen oireita ei ilmene. Niiden sijaan joillekin kaamosmasentuneille tulee  hypomanian eli kohonneen mielialan jaksoja tai manian oireita. Sitä voidaan kuvata kaamosmasennuksen “vastakohdaksi”. 

Kaamosmasennuksen oireet voivat olla masennuksen kaltaisia tyypillisiä tai epätyypillisiä oireita. Niitä ovat esimerkiksi toimintakyvyn lasku, surullisuus, ahdistuneisuus, ärtyneisyys, virkistämätön uni, painonnousu, makeannälkä, ruokahalun kasvu, liikaunisuus ja seksuaalinen haluttomuus. Lisäksi voi ilmetä ristiriitoja ihmissuhteissa ja ongelmia työelämässä. 

Edellä mainitut ovat hyvin tavallisia tai tavallisia kaamosmasennuksen oireita. Melko harvinaista tai harvinaista oireilua voivat olla lisäksi unettomuus, ruokahalun vuorottelu, laihtuminen, muutokset unessa sekä jopa itsemurha-ajatukset. 

“Kaamosmasennuksen oireet alkavat yleensä syksyllä, kun valon määrä vähenee, ja väistyvät keväällä päivän pidentyessä. Se on hyvin samanlainen kuin mikä tahansa muukin masennustila, mutta sidottu pimeään vuodenaikaan”, Tonteri selventää. 

Kaamosmasennuksen ja oireilun hoito

Jo 1980-luvulla huomattiin, että paras hoitomuoto kaamosoireiluun on kirkasvalohoito. Se auttaa niin kaamosmasennukseen kuin väsymykseen. Kirkasvalohoidolla hoidetaan kuitenkin myös muunlaista masennusta kuin kaamosmasennusta. Lue lisää kirkasvalohoidosta täältä

Hoitokeinona toimii myös kuntoliikunta, joka hengästyttää ja nostaa sykettä. Liikunnan olisi hyvä olla kestoltaan puolesta tunnista tuntiin ja sitä tulisi harrastaa 2-3 kertaa viikossa. Sen virkistävä vaikutus ilmenee hitaammin kuin valohoidolla. Tuloksia voi odottaa noin kuukauden säännöllisen treenaamisen jälkeen. Kuntoliikunnan ja valohoidon yhdistelmä on tehokas hoitomuoto kaamosoireiluun. 

Ateriarytmin ja terveellisen ruokavalion noudattaminen auttavat kaamosaikaan. Samalla tulee huolehdittua painonhallinnasta, sillä kaamosoireiluun kuuluu myös makeannälkä ja lievä painonnousu. 

Kaamosoireilusta kärsivän henkilön voi tehdä mieli vetäytyä omiin oloihinsa. On kuitenkin tärkeää huolehtia sosiaalisista suhteista, sillä ystävän seura virkistää mieltä ja puhuminen helpottaa oloa.

Varsinaisesta kaamosmasennuksesta kärsivä henkilö saattaa hyötyä noin puolen vuoden mittaisesta psykoterapiasta (kognitiivinen käyttäytymisterapia). Lue lisää psykoterapiasta täältä. Kaamosmasentuneita voi auttaa myös masennus- ja mielialalääkkeet. 

Bonuksena kannattaa varata matka aurinkoon ja lämpimään ilmastoon, jossa saa varaslähdön kesään. Jos etelänmatka ei kuitenkaan onnistu juuri nyt, niin voit vetäistä villasukat jalkaan, istahtaa takkatulen ääreen sekä ryhtyä katselemaan valokuvia ja videoita edellisten kesälomien vietosta. Kyllä se kevät ja kesä lopulta koittavat pitkän talven jälkeen!

Lähteet: Ilta-Sanomat, Mielenterveyden keskusliitto, Terveyskirjasto