Tunnista stressi – hyvä vai paha?
Lähes mikä tahansa positiivinen tai negatiivinen muutos arjessamme voi vaikuttaa meihin stressaavasti. Erilaiset stressaavat tilanteet vaan kuuluvat elämään. Käytämme stressitilanteissa yleensä melko vakiintuneita sopeutumis- ja hallintakeinoja ja palaamme pian takaisin tasapainoon.
Kaikki stressi ei ole haitallista. Lyhytkestoista stressiä ihminen kestää yleensä paremmin kuin pitkäkestoista sellaista. Hyvä stressi voi saada ihmisen tekemään parhaansa ja ajamaan tätä myöskin eteenpäin esimerkiksi tekemään tarvittavia elämänmuutoksia.
Elimistö erittää stressitilanteessa kortisolia eli stressihormonia, jonka alkuperäinen tarkoitus on suojella meitä antamalla meille lisää energiaa stressaavan asian selättämiseen.
Joskus saatetaan kohdata niin paljon muutoksia, vaatimuksia tai muita stressitekijöitä, että omat käytettävissä olevat voimavarat venyvät äärimmilleen tai jopa ylittyvät. Yleisesti stressi kumpuaa työstä, omasta tai läheisen terveydestä tai ihmissuhteista. Jokaisella henkilöllä on oma yksilöllinen maksimimääränsä, jonka kestää luhistumatta sen alle.
Stressi ja oireet
Jatkuva, haitallinen stressi aiheuttaa erilaisia ongelmia ja voi pitkittyneenä olla vaarallista terveydelle.
Tyypillisimpiä stressin oireita ovat erilaiset ihottumat, päänsärky ja stressivatsa eli ärtyvän suolen oireyhtymä.
Stressi voi näkyä iholla vilkastuneena talintuotantona ja finneinä, kutinana ja hilseilynä, sekä ajoittaisina punaisina läiskinä. Yleensä stressin aiheuttama ihottuma nousee kaulalle ja dekolteelle jännittävässä tilanteessa, stressihormonin ja adrenaliinin vaikutuksesta.
Stressivatsan oireita ovat tukala tunne, ja kipu vatsan alueella, vatsan turvotus, ripuli ja ummetus. Se haittaa elämänlaatua, mutta on vaaraton. Jopa yli puoli miljoonaa suomalaista kärsii stressivatsasta.
Rytmihäiriöt ja sydämentykytys, hikoilu, tihentynyt virtsaamisen tarve, toistuvat flunssat ja selkävaivat voivat viestiä liiallisesta stressistä.
Stressiin liittyviä psyykkisiä oireita ovat unihäiriöt, ärtyneisyys, jännittyneisyys, ahdistuneisuus, aggressiot, levottomuus, masentuneisuus, vaikeus tehdä päätöksiä sekä muistiongelmat. Vakava pitkäkestoinen stressi saattaa aiheuttaa masennusta, työuupumusta, päihteiden väärinkäyttöä sekä pahimmillaan jopa itsetuhoisuutta.
Stressi näyttäytyy myös helposti pari- tai perhesuhteissa ongelmina tai jopa täydellisenä eristäytymisenä sosiaalisista tunteista ja kanssakäymisistä.
Fyysiset stressioireet koottuna
- huimaus
- pahoinvointi
- päänsärky
- sydämentykytys
- vatsavaivat
- tihentynyt virtsaamisen tarve
- hikoilu
- flunssakierre
- selkävaivat
Psyykkiset stressioireet koottuna
- unihäiriöt
- ärtymys
- jännittyneisyys
- ahdistuneisuus
- levottomuus
- aggressiot
- masennus
- muistiongelmat
- vaikeus tehdä päätöksiä
Milloin stressi on haitallista?
Erityisen tärkeää stressin tunnistamisessa on luottaa sekä omaan kokemukseen että pyrkiä palauttamaan tasapaino ulkopuolisten vaatimusten ja omien voimavarojen välille. Usein voidaan jopa tarvita pientä stressiä, koska se saa meidät toimivaan, panee meidät liikkeelle. Kun omat voimavarat ja ympäristön vaatimukset ovat tasapainossa keskenään eikä stressi kuormita liikoja, ehdimme myös palautua vuorokauden sisällä. Keho ja mieli alkavat oireilla, kun tämä tasapaino särkyy. Stressi muuttuu haitalliseksi siinä vaiheessa, kun se alkaa kuluttaa henkilön voimavaroja sekä alentaa työ- ja toimintakykyä.
Positiivinen vai negatiivinen stressi?
Stressi voidaan nähdä negatiivisena, mutta myös positiivisena kokemuksena. Pitkään jatkuneena se on uhka toiminta- ja työkyvyn sekä terveyden vaarantumiselle ja tämän takia mielletään usein epätoivottavana ilmiönä. Stressi on myös voimavara löytää uusia keinoja ja ratkaisuja tasapainon saavuttamiseksi.
Akuutin ja kroonisen stressin välille on vaikea asettaa täsmällisiä aikarajoja. Tyypillisesti akuutilla stressillä tarkoitetaan tunneista päiviin ja kroonisella stressillä kuukausista vuosiin kestävää ajanjaksoa.
Stressi ja hälytysvaihe
Puhutaan stressin hälytysvaiheesta, kun henkilön voimavarat aktivoituvat vastustamaan stressiä aiheuttavia tekijöitä joko taistelemalla tai pakenemalla. Tässä hälytysvaiheessa tyypillisimpiä oireita ovat autonomisen hermoston muutokset, kuten esimerkiksi lihasjännityksen kasvu sekä sydämen sykkeen, hengityksen ja hikoilun kiihtyminen sekä myös suoliston toiminnan muutokset.
Stressi ja vastustusvaihe
Kun stressi jatkuu, siirrytään ns. vastustusvaiheeseen, jolloin elimistö pyrkii sopeutumaan tilanteeseen tehostamalla esimerkiksi immuunijärjestelmän toimintaa. Vastustusvaiheen tyypillisimmät oireet ovat ärtyisyyden ja väsymyksen lisääntyminen, keskittymisvaikeudet sekä univaikeudet. Myös huomataan toistuvia ja pitkittyneitä tulehdussairauksia.
Kun vastustusvaihe pitkittyy, se johtaa yksilön voimavarojen kulumiseen eli loppuun palamiseen ja edelleen uupumisvaiheeseen, jolle on tyypillistä tunne-elämän lamaannus, innostuksen häviäminen ja unettomuus. Lopuksi vielä voi sairastua niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Miksi stressi näkyy eri tavalla eri ihmisillä?
Stressioireiden syntymekanismi ja ilmentyminen perustuu useampaan erilaiseen tekijään. Arvellaan, että taustalla olisi perinnöllistä alttiutta sairastua stressiin, mutta myös kasvuympäristöllä, kulttuurisilla, biologisilla ja psykologisilla tekijöillä tiedetään olevan vaikutusta.
Muun muassa ympäristö, jossa esiintyy paljon fyysisiä sairauksia, saattaa altistaa myös fyysisille oireille luomalla samaistumismalleja. Joissain tietyissä kulttuureissa taas ei ole sopivaa puhua psyykkisistä ongelmista suoraan, vaan niistä saatetaan puhua vain fyysisinä oireina.
Jokainen omaa erilaiset taidot ja valmiudet tunnistaa tunteita ja kuvata niitä, jolloin erityisesti vaikeudet ilmaista omia tunteitaan saattavat johtaa tunteiden, kuten stressin kokemisen erityisesti vain vahvoina fyysisinä oireina.
Miten stressiä hoidetaan? Koska lääkäriin?
Apua olisi hyvä hakea jo varhaisessa vaiheessa, havaitessa varhaisia stressin oireita. Apua voi hakea työterveyslääkärin, työterveyshoitajan tai työterveyspsykologin vastaanotolta. Mieluiten liian aikaisessa vaiheessa kuin liian myöhään.
Viimeistään on hakeuduttava välittömästi lääkärin vastaanotolle, jos vakava stressitila on ajanut totaaliseen lamaantumiseen, burn-outtiin, masennukseen, päihteiden liikakäyttöön tai jopa itsetuhoisiin ajatuksiin.
Näin stressi helpottuu
Itsehoidossa on tärkeää paneutua omaan ajankäyttöönsä ja laittaa tärkeitä asioita etusijalle. Mukavia ja itselle tärkeitä asioita tehdessä saa positiivista stressiä, joka auttaa jaksamaan, mutta niille mukaville asioille on tehtävä tilaa ja aikaa. Olisi hyvä jakaa vuorokausi kolmeen osaan: työ tai opiskelu, rentoutuminen ja uni. Kahdeksan tuntia olisi hyvä tehdä työtä tai opiskella, kahdeksan tuntia itselle tärkeää ja mukavaa ja loput kahdeksan tuntia tulisi suoda levolle eli unelle.
Pidä huolta itsestäsi. Elimistö on jo kovilla kovasta stressitaakasta, siihen päälle vielä esimerkiksi liiallinen kahvin tai alkoholin käyttö. Suositellaan kohtuutta kaikkeen, myös liikuntaan. Stressinhallinnassa ja rentoutumisessa liikunta on avainasemassa. Raitis ilma ja kävely metsässä kaikessa rauhassa esimerkiksi riittää, ei tarvitse treenata kuin viimeistä päivää. Ole itsellesi armollinen. Tee niitä asioita, joista saat hyvän olon ja mielen. Olet tärkeintä, laita itsesi etusijalle <3